Kanin pieni koko ei tarkoita pientä tilantarvetta. Iso kani tarvitsee aina
ison asumuksen jo kokonsakin puolesta, mutta pienimmätkään
kanirodut eivät selviydy ahtaissa tiloissa: ne ovat usein erittäin
vilkkaita ja kärsivät pienissä häkeissä toiminnan puutteesta.
Majoitus ja liikunta
Kanin asuntoon
kuuluu varjoisa nukkumasoppi, ruokapaikka ja wc-astia. Huoneessa
liikuskelevan kanin ulottuvilta on poistettava sähköjohdot. Ihmisten on
varottava kanin tallaamista, oven sulkemisia/avaamisia sekä suojattava kani
juoksentevilta lapsilta ja sille vaarallisilta eläimiltä. Kuitenkin asustelu irtokanina kissan tapaan luonnistuu ja on jopa useimmissa tapauksissa suositeltavaa. Kani voidaan totuttaa sisäsiistiksi. Kesäisin kani voi viettää aikaa ulkotarhassa, jossa
on tukevat seinät, suojaava kokokatto / verkkokatto ja maahan vähintään 60 cm
kaivetut seinämät, ettei kani kaivautuisi ulos tai joutuisi hyökkäyksen
kohteeksi. Tällöinkin kaivamiskäyttäytymistä tulisi seurata tarkasti, sillä kanit kaivavat uskomattoman nopeasti pitkiä tunneleita uskomattomana kovaan ja kiviseenkin maahan. Ulkotarhassa on oltava pimeä nukkumakoppi ja aina vettä!
Kylmällä säällä tai tukalalla helteellä kani on aina tuotava ulkotarhasta
sisään. Kania ei myöskään saa jättää yksinäisyyteen puutarhaan koko kesäksi, vaan sen on päästävä päivittäin harjoittamaan sosiaalisia kontakteja ihmistensä kanssa -varsinkin jos sillä ei ole lajitovereita seuranaan. Kanit ovat yhdyskuntaeläimiä ja omaavat siten sosiaaliset tarpeensa. Suositeltavaa olisikin majailu ulkotarhassa vain perheen ihmistenkin oleillessa pihamaalla.
Jos kani välttämättä halutaan asuttaa häkissä, on häkin oltava toista metriä pituudeltaan pienimmilläkin roduilla ja häkistä on päästävä
jaloittelemaan tunteja päivässä - mielellään aina omistajan ollessa kotosalla. Riittäviä häkkejä isommille roduille on valmistavarana jopa vaikea saada.
Yksin vai kaksin?
Kanit ovat yhdyskuntaeläimiä. Niille on pidettävä seuraa todella paljon tai
sitten niitä on oltava useampia. Uroksille tosin syntyy reviiririitoja, jos niitä on
yhdessä useita ja naaraisiin törmätessään ne aiheuttavat tehokkaasti
perheenlisäystä. Kaksi saman poikueen naarasta muodostaa yleensä
sopuisimman seurueen. Myöhemmällä iällä tutstuttaessa ongelmia on usein odotettavissa, varsinkin alkuunsa, usien myös pitkässä juoksussa.
Kastroitu uros tulee yleensä hyvin toimeen naaraan kanssa - tai toisen
samanmoisen (nuoresta pitäen tutun) uroksen kanssa. Yleensä juuri runsaassa tilassa saman poikueen
aina yhdessä olleet urokset voivat menestyä yhdessä. Kaikkien kanien
totuttaminen toisiinsa on aina tehtävä varovasti ja puolueettomalla
maaperällä, ei siis vanhemman eläimen häkissä tai omimmalla reviirillä.
Aina on myös tarkkailtava ettei pareissa tai yhdyskunnissa muodostu
nokkimisjärjestystä, joss yksi eläin on aina alakynnessä, ilman herkkupaloja
ja onneton. Tällainen syrjitty kani on syytä eottaa muista kaneista omaan
rauhaansa tai uuden kummpanin luo.
On myös muistettava, että pienessä tilassa todennäköisesti syntyy
kahnauksia sopuistenkin eläinten välillä.
Pienet (ja luonteeltaan lempeät) kanit ystävystyvät joskus erittäin hyvin
marsujen kanssa. Häkki on kuitenkin yleensä liian pieni asuinpaikka kanille
ja marsulle - säikähtäessään kani voi potkaista marsua ja olla tälle siis
vaaraksi tahattomastikin. Jotkut kanit voivat myös pyrkiä astumaan seuralaistaan ja kaneilla on ikävä tapa purra kumppaninsa niskaa astumistilanteessa - näinkin kani voi olla marsulle jopa vaaraksi. Marsulla onkin oltava piilopaikka, johon kani ei
pääse ja yhteisasumuksen tuleekin olla esimerkiksi jättihäkki, suuri aitaus
tai kokonainen huone. Yleensä kanin ja marsun tapaamiset suositellaan
tapahtuvaksi ihmisen valvonnassa. On myös tärkää ymmärtää, ettei toisen lajin edustaja voi olla todellinen lajitoverin korvike sen enempää marsulle kuin kanillekaan. Ongelmaksi voi lajien välillä muodostua myös toisilleen otutojen tautikantojen kohtaaminen.
Ruokinta
Kani on kasvissyöjä eikä kestä paastoa. Kanilla on aina oltava raikasta vettä
eikä mikään sen ruoista saa olla vanhentunutta. Kuivaheinää on oltava tarjolla niin paljon
kuin kani jaksaa sitä syödä.
Siemen- ja pellettirehua tulee annostella kohtuullisesti ja aikuiset kanit tarvitsevat sitä yleensä nuoria vähemmän. Kanipelletti on tasapainotettua vakirehua, johon on laskettu kaikki kanin
tarvitsemat hivenaineet. Pelletin voi korvata monipuolisella siemenseoksella
ja useimmiten tarjotaankin pellettiä ja sjyväseosta rinnakkain. Näkkileipä on hyvää kuivaruoan
lisuketta.
Tuoreruoka käsittää esimerkiksi porkkanaa, salaattia, tuoretta ruohoa, tuoreyrttejä,
vehnänoraita, persiljaa, voikukanlehtiä (varovaisina annoksina), parsakaalta... Kaalikasveja ei saa
annostella kovin runsaasti, sillä ylikäytettyinä ne voivat aiheuttaa vakavia
kaasuongelmia tai virtsan koostumsumuunnoksia. Ruoan täytyy olla aina
puhdasta - ei siis maantievarsiheinää. Kaikki muutokset ruokavaliossa on
tehtävä vähitellen. Kanille kannataa tuoda myös oksia pureskeltavaksi.
Terveysasiaa
Yleisimpiä sairauksia ovat erilaiset lyhytaikaiset infektiot sekä
kroonisemmat tulehdussairaudet (hengitysteissä, silmissä, sukuelimissä)
jne., ulkoloiset (joskus myös sisäloiset) ja muut iho-ongelmat, hammasviat
ja karvansyönnistä aiheutuvat suolitukokset. Ulkoloiset hoidetaan tehokkaimmin eläinlääkärin määrämillä lääkkeillä. Nämä annetaan lääkkeestä riippuen joko injektiona lääkärin vastaanotolla tai kotona tippoina kanin niskan iholle imeytymään tätä kautta elimistöön. Ulkoloiset aiheuttavat hilseilyä, karvanlähtöä,
punoitusta ja näkyvät kyllä yleensä liikkuvina pisteinä. Ruokahalun puute on
hyvä tunnusmerkki terveydentilan horjunnasta. Lisääntyvä wc-astialla vietetty aika voi olla merkki vakavista virtsatievaivoista. Hammasviat ilmenevät usein
siten, että kiinostus ruokaan säilyy, mutta ruoka jää kuitenkin syömättä.
Hammasviat hoitaa eläinlääkäri varsin sujuvasti. Suolitukosten kanssa
(huom. papanoimattomuus) ei pidä aikailla. Niitä voi yrittää liuottaa
parafiiniöljyllä ja ananasmehulla. Kotidiagnoosin teko ei kuitenkaan
useimmissa tapauksissa ole turvallista, vaan sairastunut eläin on
kiikutettava lääkäriin pikaisesti. Pienet kasvussyöjät heikkenevät nopeasti,
joten pikainen avunsaanti on tärkeää.
Kanin nostaminen
Oikea nosto-ote on takapuoli-kainalo-ote. Toisinsanoen: Toinen käsi tarttuu
etukäpälien takapuolelta alakautta ja toinen tukee takamuksesta. Tällöin
kani ei pelkää putoavansa. Vaihtoehtoinen ote: (ei niin mieluisa kanille)
Laajaote alakautta kanintakapäästä toisella kädellä ja toisella tukeminen
löysästä niska-nahasta. Kania ei saa koskaan nostaa korvista, korvat ovat
rustoa ja murtuvat painosta välittömästi!
Kanin lisääntyminen
Kanit on tutustutettava toisiinsa varovasti. Uroksen on oltava suunnilleen
naaraan kokoinen tai pienempi. Kaninaaras pystyy stimuloimaan munasolun
irtoamisen astutuksen jäleen, joten mahdollisuudet tiineyteen ovat
huomattavat. kantoaika on 28-35 vrk. Muutama päivä ennen synnytystä
naaras alkaa rakentaa pesää.
Turkin, kynsien ja ihon hoito
Kanin kynnet kannattaa leikata parin viikon välein. Turkki harjataan
(pitkäkarvaisilla kammataan/käsitellään erikoisharjalla) pari kertaa viikossa
tai tarvittaessa useammin. Kania ei juuri pestä, ellei se sotke itseään. Kanin
pesu tapahtuu miedolla hajusteettomalla pesuaineella (apteekin
eläinshampoot, miedoimmat lastensahmpoot), huolellisesti huuhdellen,
silmät ja korvat kuivana pitäen. Kani kuivataan, jotei se vilustuisi. Kania
pelottavia kuivausmenetelmiä ei saa käyttää. Jos kani saa ulkoloisia, se
pestään apteekin reseptivapaalla loisshampoolla purkin ohjeiden mukaan.
Vaikeissa tapauksissa loiset häädetään eläinlääkärin antamalla lääkkeellä.
Kuivan tai hilseilevän ihon aiheuttajaa on aina syytä tutkia, se voi olla
esimerkiksi ruokavalio, pesuaine, ulkoloinen tai sieni.
Kani ja lomat
Kanit sopeutuvat yleensä hyvin matkustamiseen ja useimmat niistä jopa
nauttivat "kesämökkeilystä" -tarkoittaen, että kanin uteliaisuutta ja
toiminnantarvetta ruokkii eirtyisesti vieraileminen toistuvasti tutussa
lomapaikassa, joka täytyy aina tutkia ja merkkailla leuan hajurauhasella
ajantasalle. (Huom. ihminen ei tätä merkkihajua aisti!) Matkustaessa on
huolehdittava sopivasta lämpötilasta ja juoma/ruokatauoista.
Hankalammissa matkustustapauksissa kanille (erityisesti jos kaneja on
useita) kannattaa hankkia hoitaja kotiin. Eläinystävillinen tuttava, jonka
lemmikki tuntee, on hyvä ratkaisu. Lomahoito-apua saa palkattua
edusllisesti myös 4H-yhdistysten välityksellä; 4H kouluttaa ns. petsittereitä
eri eläinten lomahoitajiksi. Kani voi toki hätätilanteessa viettää lomansa
myös toisessa perheessä tai eläinhotellissa.
Päivi L., laadittu Jyväskylän kani- ja jyrsijäyhdistykselle 1999
Päivitetty 2001 Lurppanet